Ihana Tallinna

Ompeluneuvostomme teki kevätretken Tallinnaan.

Ykköskohteena tietysti Karnaluks, käsityöläisten paratiisi ja painajainen samassa paikassa. Meillä oli vain tunti tehokasta ostosaikaa, ja juoksin paniikkikohtauksen partaalla hyllyjen välissä ja yritin toimia jotakuinkin järkevästi. Ei paljon ehtinyt värejä pohtimaan, tuosta tuo ja tuo ja tuo fiilispohjalta. Onneksi ostoslista oli huolella kirjoitettu. 

Hotellihuoneessa levitimme ostokset vertailtaviksi sängylle.

Ooh. Aah. Hyvin se meni.

Ainoa heräteostos oli 10 kerää Rowanin Fine Tweediä, joku i h a n a villatakki niistä!

Ilmatkin suosivat meitä, niinkuin kaikki muukin. Käytiin syömässä F-Hoone - nimisessä ravintolassa jota voin lämpimästi suositella kaikille Tallinnaan menijöille. Hyvä ruoka, loistava palvelu, edullinen, ihana miljöö.

Leila-baariin sen sijaan ei menty, vaikka sympaattiselta ja houkuttelevalta sekin näytti :)

Olin käynyt Tallinnassa edellisen kerran pari vuotta sitten, ja huomasimme että nykyään ihmiset ovat huomattavasti ystävällisempiä turisteja kohtaan kuin vielä muutamia vuosia sitten. Hinnat on toki kallistuneet, mutta Vanhan Kaupungin ulkopuolella edelleen hyvin edullista ja Tallinna onkin parhaimmillaan turistikeskustan ulkopuolella ( niinkuin kaikki muutkin kaupungit.)

Ihan mahtava tanssipaikkakin löydettiin ja kun kaaduin aamuyöllä väsyneenä sänkyyn, oli Ihan Pakko vielä pikkuisen koevirkata ennen kuin uni tuli.

Seuraavaa Karnaluks-keikkaa varten on jo ostoslista hahmoteltuna!

Juhlia

Syntymäpäivä / äitienpäiväyhdistelmän juhlahumua.
Suklaakakkua, samppanjaa, kauniita kukkia!
Kakku on muuten erittäin onnistunut, mehevä ja gluteeniton!

Mitäs sitä muuta tarvitsisi?

Kutimet ainakin.
Tässä viimeisin valmistunut tekele, vauvan villatakki alpakkalangasta ja itsetehdyllä napilla.Vauvan neuleet on kuin pieniä välipaloja isompien projektien joukossa, joihin vielä ihanasti saa menemään epämääräisiä hajakeriä lankaa. Ohje oli jostain vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä.

Virkkauspuuhissa.  Yritän aina aloittaa isoäidinneliö peittoja, tyynyjä, mitä tahansa, mutta jostain syystä ne aina jäävät kesken. Liekö syynä yksitoikkoinen toisto vai värivalinnat, en tiedä. Haluaisin niin kovasti omistaa pari hienoa, isoa, pehmoista ja värikästä peittoa, ja himoitsen niitä muiden valokuvissa ja blogeissa. Kadehdin, suorastaan.

Nyt taas yritän, mutta ajattelin ottaa rauhallisesti ja tehdä ensin nojatuolinpäällisen.

Laskeskelin että tarvitsen parikymmentä  viiden ruudun riviä.
Enkä aio luovuttaa - kolme riviä jo ommeltuna yhteen. 
Jotensakin tykkään tuosta kamelinruskeasta reunuksesta.

Työn alla on vain noin 12 muutakin projektia, ja jos lasken yhden työn käsistäni muutamaa päivää pidemmäksi ajan, se saattaa jäädä hautomoon muutamaksi kuukaudeksi tai... vuodeksi. Yöuniani häiritsee esim eräskin hieno virkattu tyyny joka jäi kahta pientä kukkaa vaille ehkä viisi vuotta sitten. Lupaan itselleni että tänä kesänä se pääsee paraatipaikalle keittiön sohvalle!

Ja lopuksi Iines Irmelin aamuvoimistelut.

Trööt! Täällä taas. Aloitin ja melkein lopetin blogin samantien.
Saa nähdä jaksanko panostaa tähän yhtään enempää tällä kertaa. Toiveena olisi arkistoida tekeleitä ja tunnelmia johonkin.

Puuhastelemme Iines-kissan kanssa yhtä ja toista.
Iines "auttaa" aina kaikessa.

Eilen juhlimme vappua, parhaat bileet oli kotiparvekkeella jossa lämpötila kohosi bikinilukemiin, serpentiini hulmusi tuulessa ja sima kuohui.
Simavuosikerta 2013 oli e r i n o m a i n e n.

Simanteon ohessa teen tusinoittain pinnejä ja lintumobileja, myyntikappaleita kevään myyjäisiin.

joulutunnelmissa

Joululahjaostoksilla löysin perinteiden mukaisesti lahjoja itselleni.

Ostin ihanan amarettokeksi laatikon. Ei se joulupukki kuitenkaan ehkä sellaista tajuaisi oma-alotteisesti...
Mutta oi mikä yllätys! Keksiherkut oli yksittäispakattuja, mikä normaalisti herättäisi suurta pahennusta - mutta tässä tapauksessa herätti vain ihastusta, sillä kääreet ovat niin makoisan mainiosti käytettävissä jouluaskarteluihin.

Ei muuta kuin kahvinkeittoon, keksit parempiin suihin ja kääreille uusi elämä ruusuihin, enkeihin ja kimallukseen kietoutuneena. Kahvikuppi parasta laatua, maatuskamalli.

Käytän näitä pakettikortteina, joulukortteina, koristeina you name it. Parasta näiden askartelussa on se, kun yllättävistä yhteyksistä löytää suloisia tarvikkeita jotka sopii just niin ihanasti tähän tarkoitukseen. Niinkuin nuo keksikääreet, kiiltokuvat ja vanhat nuottivihot. Viulunopettajan joulupakettiin tietysti nuottikirjailtu.
Ja villit fantasiat leikekuvioiduista ja kirjailluista versioista valvottaa öisin...

Oho.

Aloitin blogin.
Olin ajatellut etten aloita, että riittää kun arkistoin tekeleet Ravelryyn.
Ja sitten yhtäkkiä vaan päähäni pälkähti että aloitanpa

    b l o g i n.

Ihan tälleen vaan salassa, en aio kertoa kenellekään.

Voin vapaasti ja täysin häpeilemättä täyttää blogini

ruusuilla
pitsillä
maatuskoilla
kukkasilla
marengilla
riikinkukoilla
kimalluksella
linnunlaululla
enkeleillä


 ja kaikella sillä mistä pienet tytöt on tehty.

Ainoa vaan etten ole enää pieni tyttö ollenkaan, mutta täytyyhän sitä voida olla aikuisiakin keijukaisia.
Aina toisinaan voin laittaa jonkin rumilusneuleenkin, niitäkin syntyy ettei mene liian imeläksi.


Mutta imelä on ihanaa ja enemmän on aina enemmän!!


Tästä se lähtee.